Arkkipiispan rooli

”En ole koskaan pyrkinyt tähän, mutta kun minut pyydettiin…” Näin vaatimattomasti moni virkaan valittu tai tehtävään nimitetty toteaa toimittajille jälkeenpäin, aivan kuten pyrkimisessä ja tavoitteellisuudessa olisi jotain häpeällistä. Eihän ideaalina voi olla, että henkilö elämänsä aikana ei olisi pyrkinyt mihinkään?

Omasta puolestani korostan mieluummin, että olen ihmisenä, kristittynä, teologina, pappina ja piispana tuntenut kutsumuksekseni nimeen omaan pyrkiä vaikuttamaan asioihin sekä lähipiirissä, kirkossa että yhteiskunnassa. Opetuslapsina meidät on kutsuttu olemaan suola ja valo maailmassa. Tämän tehtävän olen toteuttanut joskus paremmalla, joskus heikommalla menestyksellä, Jumalan armoon ja johdatukseen luottaen.

Kirkossa johtajan tulee olla kaikkien palvelija, jos seuraamme Jeesuksen ja samalla taivasten valtakunnan käänteistä hierarkiaa.

Jumalan sana, joka samalla on Jumalan rakkaus, tuli ihmiseksi Jeesuksessa. Vastaavalla tavalla meidät on kutsuttu kantamaan hedelmää tekemällä Jumalan rakkaus näkyväksi tässä maailmassa. Tätä kaiken kirkollisen vaikuttamistyön tulee pohjimmiltaan tavoitella, niin kirkon sisällä kuin suhteessa yhteiskuntaan. Tärkeä kysymys ei ole se, kuka tätä tekee, vaan se, että teemme sitä yhdessä.

Kirkossa, kuten kaikissa organisaatioissa, tarvitaan kuitenkin myös johtajia, joilla on asema tai tehtävä ja sen tuomat vaikutusmahdollisuudet. Kirkossa johtajan tulee olla kaikkien palvelija, jos seuraamme Jeesuksen ja samalla taivasten valtakunnan käänteistä hierarkiaa. Arvovallalla tai yhteiskunnallisella asemalla ei siis sinänsä pitäisi olla mitään merkitystä kristitylle, vaan vain sillä, miten yhdessä pystyisimme mahdollisimman hyvällä tavalla juuri tässä ajassa muodostamaan kirkon, jota leimaa usko, toivo ja rakkaus.

Kirkkomme tarvitsee arkkipiispan, joka…
  1. …luontevalla ja uskottavalla tavalla pitää esillä uskomme ydintä, eli luottamusta Jumalan huolenpitoon, sekä osoittaa innostavalla tavalla, miten tämä usko voi kantaa hedelmää lähimmäisrakkaudessa, oikeudenmukaisuuden toteuttamisessa ja luomakunnan varjelemisessa.
  2. …pystyy luomaan toivoa ja kasvattamaan rohkeutta. Moni kirkon työntekijä on tänään turhautunut ja hämmentynyt. Vaikka he tekevät työnsä hyvin ja saavat usein hyvää palautetta, tuntuu kuitenkin siltä, että kirkko kulkee jatkuvasti vastatuuleen. Jäsenpohja kapenee ja resurssit vähenevät.
  3. …aktiivisesti osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun ja pitää esillä kristinuskosta nousevia arvoja liittyen ihmisarvoon, armollisuuteen ja solidaarisuuteen.
  4. …toimii yhdistävänä voimana, jonka mahdollisimman moni kirkkomme jäsenistä ja työntekijöistä kokee ”meidän kirkon” johtajaksi ja tien näyttäjäksi. Tämä on haastavaa, koska kirkkomme on sekä teologisesti että maantieteellisesti heterogeeninen.

Olenko minä sopiva henkilö tähän tehtävään? Tämän kysymykseen jätän luottamuksella äänestäjien ja pohjimmiltaan Jumalan ratkaistavaksi. Olen kiitollinen ihmisistä – ystävistä ja tuntemattomista – jotka ovat kannustaneet minut asettumaan ehdokkaaksi. Haluan vaalikeskusteluissa, kuten tähän saakka piispana, kannustaa kirkkoamme ja sen edustajia syventymään uskossa ja kasvamaan rakkaudessa.

Jaa: