Työnilon ylläpitäminen ja työssä jaksaminen

Hyvän johtajan tulee huolehtia työntekijöiden jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Mutta hyvän johtajan tulee myös huolehtia omasta jaksamisestaan. Melkein jokaisen piispantarkastuksen aikana olen painottanut työntekijöille työnohjauksen merkitystä. Hävettää tunnustaa, että itse hakeuduin työnohjaukseen vasta viime vuonna, mutta olen kokenut prosessin sitäkin mielekkäämmäksi.

Omassa työssäni sekä seurakuntapappina että piispana minulle on ollut tärkeää, että elämäni seisoo useammalla jalalla. Ensinnäkin haluan korostaa aviopuolison ja perheen merkitystä. Ilman Marian antamaa tukea ja rohkaisua olisi työni pappina ja piispana ollut huomattavasti raskaampi. Kaikista työasioista ei tietenkään voi puhua kotona, mutta piispuuden toteuttaminen yhdessä kannustavan ja (useimmiten… 🙂 ) rakentavaa kritiikkiä antavan elämänkumppanin kanssa on ollut minulle kullanarvoista. Lapset ovat jo aikuisia, mutta yhteydenpito heihin ja heidän kanssaan käytävät keskustelut ovat elämäni suurimpia ilonhetkiä – mutta myös suurimpia haasteita, koska emme todellakaan aina ole kaikesta samaa mieltä.

Minulle on ollut tärkeää, että elämäni seisoo useammalla jalalla.

Piispan rooliin kuuluu  paljon saarnaamista, luennoimista ja kirjoittamista. Ilman säännöllistä jumalanpalveluselämää, rukousta ja raamatunlukemista, rupeaisin pian toistamaan itseäni. Minulle on tärkeää myös seurata uutisia sekä ammentaa kirjallisuudesta. Seurakuntapappina toimiessani iloitsin siitä, että minulla oli mahdollisuus ylläpitää yhteyttä yliopistoon ja tutkimukseen. Seurakuntatyön ohella vein kymmenessä vuodessa loppuun kirjallisuustieteelliset opintoni ja suoritin suurimman osan teologiseen lisensiaatti- ja tohtoritutkintoon vaadittavat kirjatentit. Mielestäni seurakuntatyö ja opiskelu rikastuttivat toisiaan. Hyvin konkreettisen kokemuksen tästä sain, kun suoritin lopputentin uuden testamentin eksegetiikassa (nk. sivulaudaatturin). Professori Jukka Thurén sattui antamaan käännettäväkseni juuri sen luvun yhdestä Paavalin kirjeestä, josta olin edellisenä päivänä valmistanut alustuksen seurakunnan raamattupiiriin. Nuoren pastorin mieli oli hyvin harras ja kiitollinen, kun hän tentin jälkeen ajoi Turusta takaisin Kemiöön…! Myös piispana toimiessani olen halunnut ylläpitää yhteyksiä yliopistomaailmaan. Olen muun muassa neljä kertaa toiminut vastaväittäjänä väitöstilaisuuksissa (Helsingin, Uppsalan ja Lundin teologisissa tiedekunnissa, sekä Tampereen yliopiston filosofian laitoksella).

Perheen, työn ja opiskeluiden lisäksi haluan korostaa liikunnan ja harrastusten merkitystä. Piispan virassa ei pysty osallistumaan mihinkään säännölliseen harrastus- tai kurssitoimintaan. Sen sijaan on mahdollista käydä lenkillä ja lukea. Työmatkoilla yritän varata aikaa ulkoiluun, ja autossakin minulla on aina jokin äänikirja meneillään.

Jaa: