Ekumenia

Arkkipiispan toimenkuvaan kuuluu kirkkomme ekumeenisten suhteiden hoitaminen ja kehittäminen. Koska piispojen keskinäisessä työnjaossa minun kontollani ovat muut asiat, kuten suhteet teologisiin tiedekuntiin ja teologiseen koulutukseen, en ole säännöllisesti osallistunut kirkkojenväliseen ekumeniaan. Muitten piispojen kanssa olen kuitenkin tutustunut Luterilaisen Maailmanliiton (LML) ja Kirkon Maailmanneuvoston (KMN) toimintaan Genevessä. Olen myös toiminut kirkkomme edustajana LML:n ja KMN:n järjestämissä konferensseissa, joissa on käsitelty pakolaiskysymystä ja ilmastonmuutosta. Henrikin muistopäivän merkeissä kävin kirkkomme edustajana Roomassa ja Vatikaanissa vuonna 2015.

Suunnittelin pari vuotta sitten Porvoon hiippakuntaa varten pastoraalikurssin, jossa käsiteltiin kirkon oppia ja ekumeniaa. Kurssi toteutettiin sekä verkossa että lähijaksoina. Kurssia varten haastattelin seitsemän keskeistä kotimaista ekumeenista vaikuttajaa (Risto Cantell, Eero Huovinen, John Vikström, Irja Askola, Erik Vikström, Heikki Huttunen ja Jani Edström). Haastattelut kuvattiin, ja niiden avulla tarjosimme kurssilaisille tuhdin paketin ekumeenisen työn kehityksestä maassamme ja maailmalla viimeisten 50 vuoden aikana.

Olen pyrkinyt edistämään kotimaista ekumeniaa tekemällä kaksijakoisen aloitteen saarna- ja ehtoollisvieraanvaraisuudesta.

Olen piispana pyrkinyt edistämään kotimaista ekumeniaa tekemällä kaksijakoisen aloitteen saarna- ja ehtoollisvieraanvaraisuudesta. Ilokseni tämä on johtanut siihen, että kirkolliskokouksen päätöksen mukaan luterilaiseen jumalanpalvelukseen voidaan kutsua saarnaajaksi toisen kirkkokunnan pappi tai pastori. Piispainkokous antoi puolestaan, kirkolliskokouksen linjausten mukaisesti, syyskuun alussa 2017 ohjeet ehtoollisvieraanvaraisuudesta yksittäistapauksissa. Olen huomannut, että tämä päätös on otettu ilolla vastaan seurakunnissa eri puolilla maata. Ortodoksisen kirkon esittämä huoli omien jäsentensä osallistumisesta luterilaiseen ehtoolliseen on kunnioitettava, ja kirkon linjasta on tarvittaessa kerrottava asianomaisille – kuitenkaan sitomatta ihmisten omiatuntoja.

Porvoon hiippakunnassa paikallisekumenia on monin paikoin elinvoimainen. Olen tukenut tätä työtä järjestämällä tapaamisia eri kirkkokuntien edustajille yhteistyössä Suomen Ekumeenisen Neuvoston ruotsinkielisten jäsenkirkkojen kanssa, ja minut on myös kutsuttu osallistumaan toisten kirkkojen järjestämiin tilaisuuksiin. Ahvenanmaalla, Kökarin saarella, järjestettävillä Franciskus-päivillä luterilaiset ja katoliset kristityt niin Suomesta kuin Ruotsista kokoontuvat vuosittain, ja olen halunnut antaa tukeni järjestäjille osallistumalla säännöllisesti tähän tapahtumaan.

Jaa: