Onko Jeesus ainoa tie?

Viidennen herätysliikkeen edustajat Timo Junkkaala ja Leif Nummela kritisoivat syyskuun alussa meitä piispoja siitä, ettemme julkisissa puheenvuoroissamme pidä esillä sanomaa Jeesuksesta ainoana pelastustienä riittävän usein. Pidän tätä tärkeänä muistutuksena.

Ennen kuin vastaan itse kysymykseen, haluan kuitenkin korostaa yhden asian: Julistusta ja yhteiskunnallista keskustelua ei pidä sekoittaa toisiinsa, mutta niitä ei myöskään pidä asettaa toisiaan vastaan. Kutsu lähimmäisrakkauteen, oikeudenmukaisuuteen, muukalaisten auttamiseen ja luomakunnan varjelemiseen eivät ole tämän päivän keksintöjä, vaan ne pohjautuvat Raamatun selkeään sanomaan. Niissä on kyse kristillisen uskon hedelmistä.

Rippikoulussa opettaessani ja vastatessani oppilaiden kysymyksiin piispaintarkastusten yhteydessä, olen toistuvasti törmännyt tähän samaan kysymykseen: Onko usko Jeesukseen ainoa tie pelastukseen? Kysymyksen taustalla on usein oppilaan havainto, että ihmisen syntyperä vaikuttaa ratkaisevasti siihen, mihin uskontoon henkilö tunnustautuu.

Kristus voi olla salatulla tavalla läsnä sielläkin, missä emme häntä tunnista.

Tämän kysymykseen edessä vastaajan tulee mielestäni olla samalla kertaa sekä selkeä että nöyrä. Jeesus sanoo, että hän on tie, totuus ja elämä, ja hän toteaa siinä yhteydessä, että kukaan ei pääse Jumalan luokse ilman häntä. Tämä on kristinuskon perusajatuksia, ja tältä pohjalta haluan itse kertoa Jeesuksesta ja hänen merkityksestään. Samasta syystä pidän lähetystyötä kirkon eräänä keskeisenä tehtävänä.

Meidän ei kuitenkaan tule lähettää ketään taivaaseen emmekä tuomita ketään kadotukseen, vaan luottamuksella jättää päätäntävalta ihmisten kohtalosta Jumalalle. Meidän ei myöskään tule määritellä millä tavalla ihmisen on otettava vastaan Jeesus, tai missä yhteisössä sen pitää tapahtua. Ihmiset voivat päästä Jumalan luokse myös teillä, jotka ovat meille tuntemattomia.

Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa, että hänellä on opetuslasten lisäksi myös muita lampaita muissa karsinoissa. Mitä hän tarkalleen sillä tarkoittaa emme tiedä, mutta ilmaisu kehottaa mielestäni meitä välttämään ylimielisyyttä suhteessa muihin uskontoihin, ja varsinkin suhteessa muihin kristillisiin kirkkokuntiin. Kristus voi olla salatulla tavalla läsnä sielläkin, missä emme häntä tunnista. Tästä monet uskontoteologiaa ja uskontodialogia harrastavat teologit ovat meitä muistuttaneet.

Jaa: