Raamatuntulkinta

Kirjat ovat olleet tärkeitä minulle lapsuudesta asti. Vilkkaan mielikuvitukseni avulla eläydyin kertomuksiin, ja kehitin usein jälkeenpäin mielessäni kirjan juonta, antaen samalla itselleni roolin tapahtumissa. Minusta tämä tapa suhtautua tekstiin pätee hyvin Raamatunkin kohdalla. Eläytymällä Raamatun teksteihin ja kertomuksiin voimme oppia enemmän Jumalasta, itsestämme ja maailmasta. Kokeilemalla ja soveltamalla eri käyttäytymistapoja ja elämänasenteita voimme kasvaa ihmisinä ja kristittyinä.

Teologisessa tiedekunnassa minulla oli ensin Uuden testamentin eksegetiikka pääaineena, mutta siirryin myöhemmin systemaattiseen teologiaan. Graduni kirjoitin vuonna 1986 Lärkkullassa järjestetyistä keskusteluista piispojen, systemaatikoiden ja eksegeettien välillä. Keskityin erityisesti siihen, miten eri keskustelijat määrittelivät Raamatun keskuksen.

Seurakuntatyön ohella opiskelin kirjallisuustiedettä. Siksi oli johdonmukaista, että tulevaa väitöskirjaa varten hain tutkimuskohdetta teologian ja kirjallisuustieteen välimaastosta. Halusin paremmin ymmärtää, miksi eri lukijat saattavat tulkita samaa tekstiä niin kovin eri tavalla – kysymyksenasettelu, joka tietenkin oli tullut tutuksi kirkollisesta keskustelusta. Kiinnostuin ranskalaisen filosofin ja teologin Paul Ricoeurin ajatteluun, ja kirjoitin lukijan roolista hänen raamattuhermeneutiikassaan. Tästä tutkimustyöstä olen myöhemmin ammentanut paljon pappina ja piispana. Viisi vuotta väitöstilaisuuden jälkeen julkaisin myös käytännönläheisen tekstitulkinnan oppikirjan nimellä ”Den skapande läsaren. Hermeneutik och tolkningskompetens” (Luova lukija. Hermeneutiikka ja tulkintapätevyys).

Kristillisen kirkon mukaan sen pyhiä tekstejä on mahdollista kääntää uusille kielille, ja kääntäminen tarkoittaa aina myös tekstien tulkitsemista ja ymmärrettäviksi saattamista.

Minusta kirkko on tulkintayhteisö, jossa Raamatuntekstejä sovelletaan ja selitetään eri aikoina ja eri tilanteissa. Kristillisen kirkon mukaan sen pyhiä tekstejä on mahdollista kääntää uusille kielille, ja kääntäminen tarkoittaa aina myös tekstien tulkitsemista ja ymmärrettäviksi saattamista. Uudet tulkinnat perustuvat raamatunteksteihin ja niiden aikaisemmille tulkinnoille ja ilmaisuille, joita kehitetään ja joskus jopa korjataan. Tekstit eivät olisi pysyneet elävinä ja ajankohtaisina, jos niitä olisi vain toistettu ilman tulkintaa. Tämä ei ole vain yksisuuntainen prosessi. Kun Raamattu ja muu kristillinen perinne kohtaavat uusia kuulijoita, syntyy väistämättä kitkaa ja jännitettä. Ihmiset tuovat tulkintaprosessiin omat käsityksensä, toiveensa ja huolensa. Ihmisten kokemukset, käsitykset ja heille saatavilla oleva, ja luotettavaksi katsottu, tieto vaikuttavat väistämättä tulkintoihin.

Jos kirkollisessa teologiassa lähtisimme liikkeelle pelkästään Raamatusta ja Tunnustuskirjoista, joutuisimme sulkemaan pois kaikki ne asiat ja ilmiöt, jotka eivät löydy suoraan näistä lähteistä. Kun kristityt toimivat näin, he pistävät päänsä pensaaseen: Jos evoluutio heidän mielestään uhkaa Raamatun luotettavuuden, fossiilit on kiellettävä. Koska naisen ja miehen tasa-arvo tai yleinen äänioikeus eivät kuulu Paavalin ja Lutherin ajan hierarkkiseen yhteiskuntakäsitykseen, niitä on vastustettava. Samaa argumentaatiotapaa on historian aikana käytetty koskien orjuuden poistamista ja monia muita yhteiskunnallisia muutoksia. Minusta on ilmeistä, että tämä kehitys on suorassa yhteydessä evankeliumiin, eikä ole seuraus Raamatun arvovallan kieltämisestä. Jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, VT:n profeetat peräänkuuluttavat yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, Jeesus kohteli Jumalan lapsina niitäkin, jotka sen ajan uskonnollinen eliitti piti moraalisesti sopimattomina. Kristuksessa ja Jumalan edessä ei ole väliä sillä, oletko mies vai nainen, orja tai vapaa, juutalainen tai kreikkalainen. Kirkoissa on sen jälkeen väännetty kättä siitä, miten ja kuinka selkeästi tämä tasavertaisuus tulisi näkyä myös avioliitossa, seurakunnassa ja yhteiskunnassa.

Olen kirjoittanut raamatuntulkinnasta muun muassa kirjassani ”Sana tulee näkyväksi” (Kirjapaja 2014), ja sovellan samaa ajattelua myös kirjassa ”Monta rakkautta” (Kirjapaja 2016). Tänä vuonna on julkaistu myös antologia ”Sisäänkäyntejä Raamattuun. Tulkitsijan kirja” (Kirjapaja 2017), johon olen kirjoittanut luvun narratiivisesta raamatuntulkinnasta.

Jaa: